Sivut

28.10.2013

Match Show Yyteri 27.10.


Oltiin siis mätsäreissä Yyterissä ja sielä oli väkeä ihan mukavasti, kehät menivät todella jouhevasti ja tapahtuma oli muutenkin todella miellyttävä, ei ollut epäselvyyttä miten ja missä mitäkin tapahtuu ja koska itse pitää kehässä olla. 

Aluksi oli tietenki Lapsi&Koira-kehä, johon Julia osallistui Lucan kanssa. Julialla ja Lucalla meni hienosti, mutta eivät sijoittuneet tällä kertaa vaan jäivät lohdutuspalkinnoille. Julia tykkäsi jälleen kerran olla sielä ja Lucakin käyttäytyi hienosti, eikä yrittänyt vetää hihnassa, kun kävelivät kehää ympäri. 



Seuraavana oli vuorossa pentujen kehät, isot ja pienet pennut olivat erikseen, mistä itse tykkään eniten ratkaisuna, kun mielestäni isoja ja pieniä on vaikea verrata keskenään. Pyry osallistui pienten pentujen kehään ja osallistujia oli 7, eli varma sijoittuminen joko punaisissa tai sinisissä varma. 
Menimme kehään sillä mielin, että Pyry seisoisi aloillaan ja kulkisi hihnassa sen suuremmin hyppimättä. Pyry seisoi todella hyvin aina hetken kerrallaan, mutta kontaktinhaluisena istahti mielellään. Hieman kun vatsan alta nosti, jaksoi taas hetken seisoa. Huomasin myös, että Pyry seisoi paremmin ja pidempään kun kehui mutta jätti palkkaamatta välillä, aina palkkaamisen jälkeen istahti alas. Liikuminen meni alkuun vähän imten sattuu, kun herra päätti esitellä tanssiaskeleitaan koko kansalle ja välillä meni hienosti, jolloin kehuinkin kovasti. Pöydällä Pyry oli todella upeasti ja antoi katsoa hampaat ja muutenkin sai tuomari kopeloida rauhassa. 
Olimme ryhmämme viimeisiä kehässä ja meitä oli siinä 3 arvosteltavana, joista 2 sai sinisen ja me saimme punaisen nauhan ja jatkoimme siis punaisten kehässä. 
Punaisten nauhan saaneiden kesken kehässä oli kaiken kaikkiaan 3 koirakkoa, joista siis kaikki sijoittuivat. Nyt jo tässä kohtaaa Pyry paransi liikkumistaa, eikä hyppinyt ihan niin paljoa kuin aikasemmin ja malttoi kulkea neljä jalkaa maassa ja tapitti minua täysillä silmiin ja meinasi jalkoihinsa siinä kompastella välissä.
Pentujen puolen tulokseksi saatiin PUN1 ja siitä sitten odottelemaan BIS-kehää.




Aikuisten kehät alkoivat suoraan pentujen jälkeen ja jälleen pienet ja isot olivat erikseen. Pieniä aikuisia, joissa Lucakin kirmasi oli 14 osallistujaa. Luca meni kehässä normaaliin tapaan, seisoi todella upeasti ja liikkuminen edelleen paikoitellen unohtuu ja nokka menee maahan. Pöydällä Luca oli pariosoissa todella hienosti ja silloin liikkui todella hyvin, pysyi se nokkakin sielä missä pitää. Luca sai punaisen nauhan ja jäätiin odottamaan punaisen nauhan saaneiden kehää. 
Punaisten kehä meni melko jouhevasti ja nopeasti tuomari tiputtikin pois muut paitsi sijoittuvat. Päästiin sijoituksille. Siinä tuomarilla olikin arpomista, kun juoksutti meitä milloin ympäri ja milloin edestakaisin ja arvioi koiria keskenään. 
Luca sai tulokseksi PUN3 ja pääsikin autoon nukkumaan kehän jälkeen. 


Hetken aikaa jouduimme odottamaan BIS-kehää, että isot aikuiset lopettelivat ja sielä 1.sijan saaneet saivat hieman hengähtää ja BIS-kehä laitettiin valmiiksi. 
Kehän alettua huomasimme, kuinka upeita koiria sielä olikaan, seisoivat hienosti ja liikkuivat upeasti, mutta niin teki Pyrykin. Teki oikean pyrähdyksen esiintymisessä, että itsekin säikähdin. Herra soisoi niin mallikkaasti ja liikkui kuin vanha tekijä, mitä nyt hieman tassujaan heitteli etten, mutta se sallittakoon pennulta. Tuomarit sijoittivat kaikki 9 koirakkoa ja alkuun sijoitti muut paitsi neljä parasta.
Tuomarit pyysivät meitä vielä kiertämään kehää ympäri, jotta näkivät liikkeitä uudestaan. Tämän seurauksena sijoittivat kaksi ja kaksi jäi vielä arvioitavaksi. Ja jälleen juoksimme ympäri enään jäljellä me ja mies suursnautserin(?) kanssa. Seisoimme tovin juoksemisen jälkeen ja tuomari huuteli sieltä sijoitukset, en ollut uskoa korviani kun ilmoittivat japaninpystykorvan sijoittuneen ensimäiseksi. Mies onnitteli meitä ja kipitimme vielä palkintopalleille kuvattvaksi. Kehuin siinä Pyryn maasta taivaisiin ja Jari koitti meistä kuvaa ottaa joilloin vielä pikaseen seisotin Pyryn aloilleen. Tuomarit tulivat vielä meitä kaikkia onnittelemaan ja kertoivat minulle, että me voitimme, koska kontakti ja yhteistyö oli mitä ihaninta katseltavaa noin nuorelta koiralta.
Autolle kävellessämme, monet vielä matkalla onnittelivat ja kertoivat kuinka suurin pysti meni juuri sinne minne pitikin. Olen niin ylpeä meidän pienestä pallerosta! 
Pyry nukkuikin sitten lähes loppupäivän ja tämäkin päivä on mennyt nukkuessa ja sen herra olikin ansainnut.