Pohdintoja

Olen tässä aamulla seikkaillut netissä ja eksynynyt näille laihdutussivuille, aina normaalista laihduttamisesta anoreksiasta haaveileville. Näitä sivuja kun luki, olin samalla onnellinen laihduttajien puolesta, mutta miksi laihat ihmiset laihduttavat itsensä luurangoiksi? Heillä on vääristynyt kuva vartalon kauneudesta, luulisin.

Haaveileeko joku tosissaan tuollaisesta vartalosta? Ymmärrän kyllä että meitä on moneen junaan ja kaikilla on erilainen näkemys kauneudesta. Tiedän myös mitä on olla syömishäiriöinen, mutta miksi ihminen haluaa tavoitella tuollaista, kun luut paistavat ihan jokapaikasta. Eikö kukaan auta näitä ihmisiä korjaamaan näkemystä kauneudesta? Kaikki me ihannoimme jonkun toisen vartalosta ja haluaisimme näyttää milloin miltäkin. Olemme erilaisia ja se on ymmärrettävä, toinen pitää pulleasta muodosta ja toinen laihuudesta.

Kaikille meistä tulee joskus tarve päästä hieman laihemmaksi, myös minulle, laihdun kilon ja olen tyytyväinen. Ja totta on myös, että itse näemme ne kaikki makkarat, löysät kohdat vartalostamme muita paremmin, mutta sen kanssa olisi minusta tärkeää oppia elämään. Haluja on moneen, haluamme isommat tissit, pienemmän pepun ja lihaksia näkyviin. Jotkut onnistuvat tavotteissaan muita paremmin ja onnistuvat pitämään niistä kiinni.

Silloin kun itse odotin Juliaa, minulla oli koko raskauden ajan todella lihava olo, en nauttinut raskaudesta lainkaan. Mutta iloitsin suuresti kun pääsin siitä mahasta ja ennenkaikkea närästyksestä eroon. Painokin alkoi heti putoomaan mutta putosi kuitenkin hieman liikaa, en ollut tyytyväinen sihen enäänäytin jopa hieman sairaalta ja tein lähes kaikkeni saadakseni painon nousemaan, kunnes nousi oikeen ryminällä, vähän liikaa joten päätin hieman pudottaa ja nyt olen pysytellyt samassa painossa jo pidemmän aikaa ja olen erittäin tyytyväinen.

Onko teillä ollut painonne suhteen ongelmia? Miten olette niistä selvinneet? Oletteko kuureillanne retkahtaneet makeanhimoon tai roskaruokaan? Itse olen useita kertoja, enkä ole sihen kuollut. Ei yksi suklaapatukka ketään tapa. Niin kauan kun on itseensä tyytyväinen, saa syödä ja liikkua niin paljon kuin haluaa. Mutta älkää ajako itseänne syömishäiriön maailmaan. Olkaa ja hyväksykää itsenne ja toisenne sellaisina kuin olette. Älkää haukkuko sitä itsenne mielestä liian lihavaa tai liian laihaa sen takia, että itse ette kykene samaan. He saattavat rakastaa itseään sellaisina kuin ovat, mutta auttakaa niitä, jotka kamppailevat anoreksian kanssa.

“Jos haluat kauniit huulet,
puhu kauniita sanoja ja
ystävällisiä lauseita.
Jos kauniit silmät,
etsi hyvää ihmisissä.
Jos hoikan vartalon,
jaa ruokasi
nälkäisten kanssa.
Jos kauniit hiukset,
anna lapsen koskettaa
niitä kerran päivässä.
Jos tasapainoa ja itsevarmuutta,
kulje tiedon ja kokemusten kanssa,
etkä koskaan kulje yksin.”