Synnytyskertomus ilman kauhukuvia:
6.3. Olin koko päivän kotosalla ja tein perussiivouksia ja olin haravoimassa. Eli päivä meni ihan normaalisti verrattuna muihinkin päiviin. Ulkoiltiin koirien kanssa tavalliseen tapaan.
Jari oli töissä kuten tavallisesti, tuli iltapäivästä kotiin ja jatkoimme hieman haravointia (=keräsimme lehtikasat säkkeihin) Iltaa vietimme sohvalla istuen ja tietokoneita näperrellen.
Suunnittelin suihkuun menemistä ja vessan kautta sinne suuntasinkin. Vessassa jo huomasin, että jotain epätavallista valuu alapäästä, annoin sen olla kun se loppui lähes heti ja menin suihkuun. Suihkussa valuminen jatkui ja sitä vain tuli. Suihkun jälkeen vasta tajusin, että se on lapsivettä ja menin makkariin pukemaan pyyhe jalkojen välissä ja hihkaisin Jarille, että meillä on nyt mennyt vedet. Siinä kun sain puettua, niin soitin synnytyslaitokselle ja kyselin, että tulenko heti vai miten toimitaan. Käskivät heti tulemaan näytille. Pakkasin hieman tavaroita itselleni ja pikaiseen myös vauvalle vaatteita kassiin, jotka Jari saa sitten tuoda mukanaan kun pikkuinen syntyy.
Pääsimme synnärille ja ajoimme ihan normiparkkikselle ja kävelimme sieltä pelipaikalle ja soitimme ovikelloa ja hoitaja pian tulikin avaamaan ovea ja kysyi että soitinko heille hetki sitten. Vastasin että kyllä, ohjasivat meidät huoneeseen jossa tehdään ns tulotarkastus. Eli minut laitettiin ensin käyrille, josta selvisi supistukset ja vauvan sydänäänet. Supistuksia ei juuri tullut ja jos tuli niin itse en niitä juuri huomannut ja olivat täysin verrattavissa harjoitussupistuksiin. Minulle tehtiin myös sisätutkimus sekä ultrattiin lapsiveden tilanne ja annettiin kokoarvio; 2,5kg. Sisätutkimuksessa selvisi, että olin auki n.2cm ja kaulaa oli vielä jäljellä. Sain siirron osastolle, jossa oli tarkoitus odotella josko yön aikana lähtisi itsekseen käyntiin. Jari lähetettiin kotiin nukkumaan ja lupasin soitella josko jotain tapahtuisi.
Valvoin lähes koko yön ja supistuksia ei tullut ollenkaan.
7.3. Sain nukuttua hieman, mutta pienissä pätkissä, kiitos sairaalan erittäin epämukaville sängyille. Aamulla aamupalan jälkeen minut laitettiin taas käyrille ja siinä todettiin että supistuksia ei ole ja lääkäriltä kysytään, että mitä tapahtuu seuraavaksi, myös verikokeet käytiin ottamassa.
Jarikin sieltä saapui pitämään minulle seuraa ja oli kaupassa käynyt hakemassa limua ja suklaata minulle.
Hoitaja kävi josain vaiheessa aamupäivällä toteamassa, että odotellaan vielä tämä päivä josko itse lähtisi käyntiin ja katsotaan käynnistystä aamulla uudestaan.
Iltapäivällä minut siirrettiin toiseen huoneeseen odottelemaan supistuksia, joita ei tullut ainuttakaan vaikka Jarin kanssa kävimme vähän väliä kävelemässä pitkin sairaalaa, josko vauva painuisi alemmas.
Illalla klo 20 Jarin oli mentävä kotiin ja jälleen lupasin soittaa, mikäli jotain tapahtuu.
8.3. Myöskään tänä yönä en nukkunut paljoa, mutta sentään hieman paremmin kuin edellisenä. Verikokeet otettiin ja käyrille jouduin taas aamulla ja sielä taulussa jopa näkyi yksi supistus, mitä en yllättäen juurikaan tuntenut itse. Siinä Jarin kanssa sitten naureskeltiin kun mitään ei tapahdu ja oltiin jo jopa vähän turhautuneita pitkästä odottamisesta. Käyrän jälkeen kätilö, sekä kätilöopiskelija tekivät sisätutkimuksen ja tulivat tuloksee, että mitään ei tapahtunut. Odotettiin taas lääkärin päätöstä tulevasta ja vidoin jotain tapahtui klo 12. Lääkäri oli päättänyt että otetaan ensimäinen käynnistysyritys käyttöön ja minulle laitettiin Cytoteckapseleita 4h välein kolme kertaa sinä päivänä. Ensimäisestä ei ollut mitään iloa ja mitään ei tapahtunut. Toisesta tuli muutamia supistuksia, mutta ne ei ollut kipeitä lainkaan, mutta sentään tunsin ne. Kolmas laitettiin illalla hieman ennen nukkumaanmenoa. Ja jälleen Jari lähti kotiin odottamaan minun soittoa. Illalla koitin vielä itsekseni hieman kävellä jä pysyä muutenkin pystyasennossa. Ja olimme Jarin kanssa siis jo kävelleet koko päivän. (Puhelimen askelmittari näytti +20 000askelta ja n. 15km). Jalatkin oli jo melko kipeät ja totesin, että nyt lepään ja koitan nukkua ja toivoa josko ne supistukset herättäisi minut. No yöllä 2 aikaan tuli muutama kipeä supistus ja olin ihan varma, että nyt mennään.
9.3 No ei, nukahdin ja heräsin 5 aikoihin, jolloin lääkärikin tuli käymään ja halusi ottaa käyrää kun en kerran nukkunut. Olin siis nousemassa muutenkin ylös. Käyrällä näkyi jo ihan mukavia supistuksia ja osa niistä jopa teki oikeasti hieman kipeää.
Verikokeet tultiin ottamaan taas 7 aikoihin ja siitä pääsikin melkein heti aamupalalle ja odottamaan kätilöitä ja lääkäriä. Kätilö tulikin hakemaan minut lääkärintarkastukseen. Lääkärintarkastuksessa tulikin itku, kun en itse enään jaksanut sitä odottamista ja ihmettelemistä että koska tapahtuu ja mitä.
Ennen lääkärintarkastusta päivittelimme Jarin kanssa, että miksi ihmeessä näin kauan pistetään odottamaan ku oli kuitenkin ihan sama mistä luki niin aina on käynnistetty viimeisään 24h vesien menosta. Ja meillä oli takana jo n.60h.
Lääkäri teki sisätutkimuksen minulle ja totesi, että 3cm auki ja kaulaa jäljellä. Sentti edistystä, ei ollut mikään suuri voittajafiilis siinä. Mutta kun lääkäri sanoi, että nyt siirrytään saliin ja laitetaan oksitosiinitippa, eli pitäis käynnistyä ja syntyäkin samana päivänä.
Menin huoneeseen ja sanoin Jarille, että me mennään nyt saliin. Jarikin oli kovin helpottunut ja aloimme keräämään minun tavaroita kaappiin ja sanoimme vielä hoitajalle, että käymme ylhäältä hakemassa juomat automaatista ja menimme sitten itseksemme saliin. Sielä meidät ohjattiin huoneeseen odottamaan kätilöä. Vessassa kerkesin käymään kun kätilö tuli huoneeseen ja kertoi mitä tapahtuu ja alkoi valmistella tippavehkeitä kuntoon ja pisti minut käyriin kiinni jotta saadaan seurattua vauvaa kunnolla. Puhuimme myös kivunlievityksistä ja totesimme, että ensin laitetaa aqvarakkulat selkään ja sen jälkeen ilokaasu ja viimeisenä joko epiduraali, spinaali tai kohdunkaulapuudute. Tippa laitettiin minulle hieman kymmenen jälkeen, olisiko ollut n 10.30. Samalla laitettiin antibioottitippaa kun oli tulehdusarvot hieman noussut. Oksitosiini alkoi heti tehoamaan ja supistukset alkoivat kunnolla ja voimakkaina heti, n. 15minuuttia laittamisen jälkeen kutsuimme kätilön paikalle laittamaan aqvarakkulat. En muistanut, että niiden laittaminen teki niin kipeää, jokaisen piston aikana meinasin purra Jarilta sormen/käden irti. Rakkulat helpottivat kipuja todella paljon ja pystyin nousemaan ylös hieman seisomaan ja istumaan keinutuoliin. Rakkuloiden voimalla mentiin aika pitkälle, kunnes oli ihan pakko mennä taas sänkyyn makaamaan, Jaria pyysin hieromaan mun selkää aina supparin kohdalla. Jonkin aikaa meni näin, kunnes kipu oli niin kovaa, että käskin Jaria pyytämään kätilön paikalle. Kätilö tuli ja antoi ilokaasun ja teki samalla sisätutkimusen ja totesi että 4cm auki vielä menee jonkin aikaa. Heti tämän jälkeen kävin vessassa. Kätilö oli tietokoneella laittamassa ilmeisesti tietoja tms, kunnes tuli niin kauhea supistus ja kauhea ponnistamisen tarve, että jouduin huutamaan kunnolla. Kätilö taisi itse tässä kohtaa säikahtää ja nousi tuolilta ja teki jälleen sisätutkimuksen ja totesi: "Oisko jo sen verran auki, että saadaan kutsuä lääkäri ja laitetaan kohdunkaulapuudute.".... "Täähän on täysin auki, nyt aletaan synnyttämään!" Jari oli siinä sitten kauhuissaan ja kysyi, että miten sen kivunlievityksen kanssa ja lääkäri totesi, että "ei auta, ei oo kaulaa enää, nyt synnytetään!". Jari oli ihan varma, että kohta huudetaan ja lujaa. Kätilö siinä laittoi pikavauhdilla kaikkia kuntoon ja kutsuttiin lisää henkilökuntaa paikalle (2hlö). Minua kiellettiin ponnistamasta vaikka kuinka olisin halunnut. Vihdoin kun kaikki oli kunnossa, niin minulta vietiin ilokaasu ja käskettiin alkaa ponnistamaan kun siltä tuntuu. Ponnistusvaihe kesti 4minuuttia, vaikka se tuntui vaikka kuinka paljon pidemmältä. Vauva syntyi ja sain hänet heti syliin ja olin pakahtua onnesta. Kaikki oli ihanasti. olin niin onnellinen, kaikki se tuska oli poissa ja tyttö syntyi terveenä, 9 pisteen tyttönä.
Sain pitää tyttöä pitkään sylissä, kun kätilö hoiti istukkaa ja muita hommia.
Vajaan tunnin ikäisenä koitettiin tyttöä rinnalle, mutta ei onnistunut vaikka kuinka tyttö koitti imeä niin rinnasta ei mitään herunut. Käsilypsyllä sitten saatiin ensimäiset maitotipat ulos ja ruiskulla annettiin ne tytölle, joka oli isänsä sylissä salin toisessa reunassa, kun äiti koitti juoda kahviansa pois.
Jari kävi josain kohtaa kätilön kanssa mittailemassa tytön ja tulokseksi tui 48cm pituutta, 2670g painoa ja 33cm päänympärys.
Pari tuntia tytön syntymätä pääsin käymään suihkussa ja siitä sainkin kyydin vuodeosastolle.
Eli toisin sanoen vesien menosta meni vain 65 tuntia, että sain tytön syliini.
Vuodeosastolla oltiin Oonan kanssa 3 päivää (kolmantena kotiin). Minulla alkoi siinä sitten antibioottikuuri, joka kesti viikon. Oona joutui sinivalopetiin 11.3. klo 16 ja oli siinä vuorokauden vain syöttöjen ja vaipanvaihtoon sai ottaa tytön pois (= 3h välein max 30min kerralla)
Tiiistaina olimme myös lääkärintarkastuksessa, missä todettiin kaiken olevan kunnossa ja saimme luvan kotiutua keskiviikkona, riippuen biliarvoista. (tämän jälkeen vasta jouduttiin valohoitoon).
Keskiviikon tultua, olin intoa täynnä ja ihan valmis lähtemään kotiin ja toivoin syvästi, että kaikki arvot on kunnossa. Ja nehän oli. n. klo 12 lääkäri kertoi tulokset ja sanoi, että vauva saa olla valohoidossa vielä klo 16 asti, jonka jälkeen voimme lähteä kotiin ja samalla menin itse haastateltavaksi.
Kotiuduttuamme, jouduimme vielä käymän torstaina biliseurannassa, jonka tulokset lääkäri soitti ja käski vielä perjantaina seurantaan ja punnitukseen. Paino oli hieman laskenut, mutta lääkärin soitettua saimme olla viikonlopun rauhassa kotona, myös Julia oli meidän kanssa ja oli kovin iloinen Oonan syntymästä.
Maanantaina kävimme vielä verikokeissa, jonka tuloksena lääkäri soitti ja kertoi että arvo oli laskenut ja lisäkokeita ei tarvita.
Äitiysneuvolasta tultiin tiistaina kotikäynnlle punnituksiin ja muutenkin tarkastamaan. paino oli neidillä noussu 2610g:aan ja se kuulosti meistä hyvältä. Napatynkä irtosi samana päivänä.
Meillä on siis vauva-arki lähtenyt hienosti käyntiin ja loppuun vielä kuvia matkan varrelta:
rv 35+0; viimeinen mahakuva |
ikää reilu 2h |
kerkesin laitoksella pipon tekemään pimulle |
valohoitopotilas |
koitiutumisvaatetus, isällään ollut samat kuteet itse kotiutuessaan |
"et kai vaan oo pistääs mua kylpyyn!" |
Kotona n. viikon ikäisenä |
Mummi/äiti toi meille kauniita tuppaaneja |
2vko synnytyksen jälkeen |