Haluan nyt kertoa teille Viirusta, joka on nyt siirtynyt ajasta ikuisuuteen.Viirun muuttaessa luokseni, leikkautin hänet ja näin loppui merkkailu ja jatkuva kissanpissan haju. Odotin Juliaa juuri tuolloin, joten muutimme vielä kerran, mikä stressasi Viirua jonkin verran, mutta asettu taloksi pian.
Viiru oli todella arka ja pelkäsi aina vieraita ensimmäisellä käynnillä, mutta tuli kuitenkin piilostaan jonkin ajan kuluttua silitettäväksi.
Minun ja Pasin erottua otin Viirun asumaan luokseni ja kaikki oli hyvin sihen asti kun aloin seurustelemaan. Viiru jäi lähes huomioitta, joten totesin yhdessä ystäväni kanssa, että Viiru tarvitsee uuden kodin. Kadun syvästi sitä, mitä Viiru joutui kokemaan, hän olisi ansainnut rakkautta ja lämpöä, mutta ei, hylkäsin hänet. Hän sai rakkautta aina, kun olin kotona enemmän kuin tarpeeksi, en halunnut, että hän suuttuu minulle ja alkaisi pelkäämään.
Annoin Viirun ystävälleni, hän tarjosi viirulle lämpöä ja rakkautta parin viimeisen kuukauden aikana. Olin yhteydessä heihin viimeksi eilen 3.4.2012, kun ystäväni kertoi Viirun tilasta, Viiru ei syönyt eikä juonut juurikaan, ja sen minkä söi, tuli heti samaa tietä ulos. Samana yönä Anniina yritti soittaa minulle ja kertoa Viirusta ja olisin vielä päässyt hänet näkemään, mutta olin niin unessa, että en tajunnut kenen kanssa puhuin ja suljin luurin. Aamulla mietin mikä oli, mutta facebookista se sitten selvisi.
.jpg)
 |
| Viiru rakasti leipäkoria, kun se oli tyhjä |
 |
| Viiru ja Viltsu pesässään |
Nuku pikkuinen rauhassa,
ikiuneen tietäen,
kiitän ajasta yhteisestä,
koskaan sinua unohda en.
Kiitos siitä lyhyestä ajasta jonka sain viettää kanssasi,
kulkea vaikeatkin ajat rinnallasi.
Kiitos kauniista muistoista jotka jätit jälkeesi.
Nyt en osaa muuta, kuin itkeä perääsi.
Kiitos öistä, päivistä, kaikesta.
Ajoista helpoista ja vaikeista.
Kiitos, kun opetit millaista on rakastaa koko sydämestään..
Mutta sitä ei olisi tarvinnut opettaa millaista se on, kun rakkaimpansa menettää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti