Kasvattaja vaihtui lennossa.

Niinkuin otsikko jo kertoo. Eräs toinen kasvattaja otti meihin tänäaamuna yhteyttä ja haluaisi meidät katsomaan pentua, ja olisi vielä urospentu meille vapaana. Pennut ovat jo kuusiviikkoisia eli luovutusiässä jo kahden viikon kuluttua.
Urostahan me alunperin toivoimme. Ja kun tästä kasvattajasta ei kuulunut, luulimme että emme häneltä ppentua saa, kun nyt laittoi sähköpostilla viestiä että on meitä odottanut. Hetken mietittyämme tulimme tulokseen, että ostamme pennun häneltä. Pennut on todettu hyviksi ja näyttelyyn kelpaaviksi. Kuviakin sain jo mutta en julkaise niitä, koska ei ole lupaa vielä niiden käyttöön.
Eli mikäli haluatte voitte antaa jälleen kerran nimiehdotuksia, tällä kertaa urokselle siis.
Ja nyt kun pennun kotiutuminen on jo näinkin lähellä, pääsen vihdoin ostamaan kaikkea tarvaraa pennulle, mitä ikinä tarvitsee ja jännitystä' on ilmassa oikeen suurella kädellä.
Olemme menossa perjantaina pentua katsomaan, ja teen silloin viimeistään seuraavan ja täyteläisemmän päivityksen. Ja luulen että pentu tulee viemään meidän sydämet, niikuin jo kuvissa teki.

Vähän taas makkaria.

Nyt sitten niitä makuuhuonekuvia kun on vihdoin täysin valmis.
Sängynpääty ostettiin Ikeasta, mutta jouduimme maalaamaan sen valkoiseksi.
Sängyssä olevat tyynyt tein itse, kun ostin kassillisen kankaita eurokankaasta. Jämäpalat sai itse valita laatikosta ja hintaa koko kassilliseen tuli 10 vai 20 euroa. En enää muista.
Liukuovet tilattiin netistä jostain, en muista nyt mistä. Mutta on aivan upeat.

Jänskättää!

Nyt olisi sitten pentu varattu Promisehill nimisestä kennelistä.
Pentua päästään katsomaan tämän kuun loppupuolella. Aivan ihanaa, olen niin täpinöissäni ettei sitä voi edes sanoin kuvailla.
Pääsee vihdoinkin oikeen suunnittelemaan kaikkea tulokasta varten, ostamaan kaiken mitä tarvitaan. Ja ennen kaikkea, pääsen vihdoin kouluttamaan koiraa sellaiseksi kuin sen haluan. Ja ennen kaikkea, pääsen koiranäyttelyihin.

Ja narttupentu olisi kyseessä. Otan mielelläni nimiehdotuksia vastaan.

Ja nyt on taas aihetta kirjoitella..

Kylläpä taas on pitkä aika, kun on viimeksi kirjoiteltu. On tehty jos jonkunnäköstä.
No makkari on vihdoin ja viimein täysin valmis. Liukuovet laitettu.. (jo aikaa sitten), ikeasta on haettu vihdoin se sängynpääty, joka sai kuitenki uuden värin itselleen. Pesuhuoneeseenkin olisi kaikki valmiina. Ja remonttikin sinne purkamalla aloitettu.

Ja tänä aikana on kuumeiltu vaikka mitä. Oli vauvakuume. Se onneksi katosi parissa päivässä, enkä tiedä mistä sekin alkoi?
Ja nyt mennään erittäin suurella koirakuumeella eteenpäin. Kasvattajiinkin olisi jo otettu yhteyttä. Ja yksi pentu olisi alustavasti varattuna. Syntysivät viikolla 35, elikkä ensi viikolla.
Koirakuume siis alkoi jo reilu vuosi sitten, mutta silloin ollut tasaisenpaksua ihastelua, jos sitten josku-tyyliin. Ja nyt olisi ajankohtainen aika hommata se pentu itsellemme. Ja rotujakin on pohdittu. Ihan aluksi minulla oli länsiylämaanterrieri, mutta se haave "tuhoutui", kun kuulin, että on melko allergista rotua ja kuitenkin terrieri. Eli ei ehkä ensimmäiseksi koiraksi.
Teimme sitten sellaisen rotutestin ihan huvikseen netissä. Ja sen kautta tutustuin sitten eri rotuihin, jotka sopisi meille. Ja nyt rotuna olisi Welsh Corgi Pembroke. Se on osottautunut aivan täydelliseksi meille, jotka emme halua isoa emmekä aivan pientä koiraa, myöskään turkki ei saisi olla kovin vaativa.
Ja rotuun on tutustuttu niin kirjojen kuin netinkin kautta. Ja kyllä nyt tunnen tuntevani rodun melkein täysin.
Olen kyllä lukenut myös pennun hankintaan liittyviä asioita ja perehtynyt joiltain osin näyttelyihin ja muihin harrastuksiin.

Ja mitä elämään muuten kuuluu. Kaikki menee mainiosti. Maanantaina alkaisi sittet koulu, minä kouluun? Eli mentäis sitten opiskelemaan laatottajaksi. No toivottavasti kaikki menis sen mukaan hyvin.
Juliakin on kasvanu ihan huimasti, sehän on jo iso likka, 3 vuotta tuli täyteen. Missä ihmeen välissä?
Julia on aivan kauhea kyselemään, "mitä?", "missä?", "mitä sisnä teet?". Hyviä letkautuksia tulee välillä. Parhaimmistoon taitaa kuulua se, kun laitan Julian nukkumaan illalla, Julia tulee huoneestaan n. 5min kulutta ja sanoo "Minä nukuin hyvin". Se on kyllä naurattanut yhtä jos toistakin vierailijaa.

Leiki, lapsi armahin,

aamun koittehessa.

Nyt on hetki herttaisin,

kukkain puhjetessa.

Vuodet vaihtuu toisinaan,

ken nyt sitä suriskaan?

Hupskeikkaa

Nyt olisi jopa aikaa kirjoitella jotain, kun laitoin väripoistion päähäni. En jaksanut punaista enään = liian kauhea hoitaminen minulle.

Olen nyt päättänyt laittaa tukkani samankaltaiseksi kuin se oli noin vuosi sitten. Jos vaikka parturiinkin uskaltautuisin leikkauttamaan tätä pehkoa.

Jonkun kivan mallin kun vielä keksisi jostain. Olen katsellut netistä muutamia ja tällä hetkellä vain yksi miellyttää silmää, mutta pituutta ei siihen ole kyllä riittävästi.

Ja olen jopa piirtänyt taas uuden naiskuvan, tai valmistuihan sekin jo aikaa sitten, mutta nyt siitäkin kuvaa. Saa arvioida jos haluaa. Tiedän etten ole mikään taiteilija, mutta kuitenkin. Ja piirtämisestä tulikin mieleeni, piirsin kaverilleni tatuointikuvanki, jonka hän tatuoi käteensä. Ja pari tauluakin olen maalannut Julian huoneeseen.

Makuuhuoneremontti on edennyt hyvin. Enään puuttuu vaatekaapista päätylevy ja liukuovet. Ja tietenkin sängynpääty. Makuuhuoneen jälkeen olemme päättäneet hyökätä kylpyhuoneen kimppuun.

Makuuhuone ennen:

Makuuhuone jälkeen: 

Pesuhuonetta ennen remonttia

Julian huone tällä hetkellä:

"Tyttöjen" vessa:

 Siinä nyt vähän päivityustä, pitäisi varmaan mennä pesemään väri pois. Eli siis makuuhuone olisi melkein kunnossa, kun täysin kunnossa kerron vähän mitä meni rahaa siihen. Ja seuraavaksi siis pesuhuoneen kimppuun, Julian huone hoidetaan siinä sivussa, kunhan vaan saan jonkun idean sinne. Värimaailman olisi tarkoitus pysyä kaikkialla samankaltaisena, eli mustaa, valkoista ja harmaata pääsääntöisesti.
Tyttöjen vessalle ei tehdä mitään, se on juuri muutaman vuoden sisään rakennettu, siinä on ollut vaatehuone ennen. Ja tuo kolo tuossa kuvassa on alkuperäinen pesukoneen paikka, mutta teemme pesuhuoneeseen pesutornin, joten kolon tilalle tulee vielä jonain päivänä kaappi.

Tee itsellesi elämänohje:

älä koskaan kadu 

äläkä koskaan katso taaksepäin.

Katuminen on 

turhaa energian tuhlaamista.

Et voi rakentaa 

mitään sen päälle, voit vain upota siihen.

Katherine MansfieldT

Pikaisesti kuulumiset

Tässä on nyt ollut jos jonkinlaista draamaa parisuhteeni osalta.

Eli siis erosin miehestäni viime viikon sunnuntaina eli 15.4.2012. Ja homma meni niin, että sain yhden illan aikaa kantaa kaikki kamani pois asunnosta, sängyt ja kaikki. Meinasi kyllä olla mahdoton tehtävä, mutta sain apua ja paikan minne viedä ne. Ja henkilö, jonka luona nyt asun on se josta jo kerroin Jukka Pojan yhteydessä, olen jo pidemmän aikaan ollut ihastunut häneen ja hän minuun, nyt olemme kummatkin onnellisia. Tai minä ainakin olen.

Ja olemme päättäneet alkaa remontoimaan hänen asuntoaan, pääsen siis taas kertomaan teille mitä tapahtuu. Täällä on kyllä kaikki vielä vaiheessa ja sekö minua innostaakin.
Aloitamme makuuhuoneesta sillä se on kirkkaan sininen, ei siis yhtään minun värini. Keittiökin menee kokonaan uusiksi, mutta siihen tarvitaan jo aikamoinen kasa rahaa. No mut tässä on onneksi koko elämä aikaa tehdä tätä. Mitä nopeammin sen parempi. Lisään josain vaihessa kuvia asunnon nykyisestä kunnosta ja aina vaiheittain lisään niitä taas, jotta näette miten edistymme.

Olen niin mahdottoman onnellinen kyllä, kun pääsin irti edellisestä suhteesta, vaikka se ei mennyt niinkuin toivoimme, mutta ajan kanssa pääsemme tästä vielä eteenpäin. Kaikki ystävämme tietävät tilanteen nyt ja osa on hieman suutuksissaan/ pettyneitä.
Oma paras ystäväni on enemmän kuin onnellinen meidän puolesta. Hän ei edellisestä pitänyt juuri yhtään, mutta hyväksyi. Nyt hän on ollut puolestani onnellinen ja haluaa viettää taas aikaa enemmän kanssani. Onnelliseksi minut tekee se, että saan olla taas oma itseni ja elää omaa elämääni, lapseni on hyväksytty tässä suhteessa, ja se on minulle todella tärkeää. En enään ikinä halua suhteeseen, jossa joudun miettimään, onko Julia tervetullut taloon äitinsä luokse. Ja pidetäänkö minua liian nuorena äitinä, haluan olla Julialle hyvä äiti. En voinut sitä olla aikaisemmin ja tajusin sen liian myöhään. Toivon, että saan tuon anteeksi ja voin taas rakastaa Juliaa kunnolla, ja olla pelkäämmättä, että Julia ei pitäisi äidistään enään.

Ja nyt sitten pihaa haravoimaan. Ja haravoitavaa löytyy. Kiitos ja anteeksi.

Sitoutua niin syvästi 

että muuttuu pohjattomaksi 

Puristaa niin lujasti 

että muuttuu rajattomaksi 

rakastaa niin mielettömästi 

ettei mikään enää 

ole vailla merkitystä.

Viiru 25.6.2005-4.4.2012

Haluan nyt kertoa teille Viirusta, joka on nyt siirtynyt ajasta ikuisuuteen.

Viiru oli syntynyt 25.6.2005. Asuin silloin Ahlaisissa, Viiru oli pienestä pitäen todella kiltti. Kaikki, jotka mellä käviväät rakastuivat hänen tuuheaan häntäänsä ja vihreisiin silmiin. Ahlaisista pois muuttaessani Viiru jäi vielä Ahlaisiin äitini kanssa, asuntoa vaihtaessani hain Viirun luokseni, koska hänellä oli "ankeat" ja pelottava asua siellä koiran vuoksi.
Viirun muuttaessa luokseni, leikkautin hänet ja näin loppui merkkailu ja jatkuva kissanpissan haju. Odotin Juliaa juuri tuolloin, joten muutimme vielä kerran, mikä stressasi Viirua jonkin verran, mutta asettu taloksi pian.
Viiru oli todella arka ja pelkäsi aina vieraita ensimmäisellä käynnillä, mutta tuli kuitenkin piilostaan jonkin ajan kuluttua silitettäväksi.

Minun ja Pasin erottua otin Viirun asumaan luokseni ja kaikki oli hyvin sihen asti kun aloin seurustelemaan. Viiru jäi lähes huomioitta, joten totesin yhdessä ystäväni kanssa, että Viiru tarvitsee uuden kodin. Kadun syvästi sitä, mitä Viiru joutui kokemaan, hän olisi ansainnut rakkautta ja lämpöä, mutta ei, hylkäsin hänet. Hän sai rakkautta aina, kun olin kotona enemmän kuin tarpeeksi, en halunnut, että hän suuttuu minulle ja alkaisi pelkäämään.
Annoin Viirun ystävälleni, hän tarjosi viirulle lämpöä ja rakkautta parin viimeisen kuukauden aikana. Olin yhteydessä heihin viimeksi eilen 3.4.2012, kun ystäväni kertoi Viirun tilasta, Viiru ei syönyt eikä juonut juurikaan, ja sen minkä söi, tuli heti samaa tietä ulos. Samana yönä Anniina yritti soittaa minulle ja kertoa Viirusta ja olisin vielä päässyt hänet näkemään, mutta olin niin unessa, että en tajunnut kenen kanssa puhuin ja suljin luurin. Aamulla mietin mikä oli, mutta facebookista se sitten selvisi.

Viiru rakasti leipäkoria, kun se oli tyhjä

Viiru ja Viltsu pesässään

Nuku pikkuinen rauhassa, 

ikiuneen tietäen, 

kiitän ajasta yhteisestä, 

koskaan sinua unohda en. 

Kiitos siitä lyhyestä ajasta jonka sain viettää kanssasi, 

kulkea vaikeatkin ajat rinnallasi. 

Kiitos kauniista muistoista jotka jätit jälkeesi. 

Nyt en osaa muuta, kuin itkeä perääsi. 

Kiitos öistä, päivistä, kaikesta. 

Ajoista helpoista ja vaikeista. 

Kiitos, kun opetit millaista on rakastaa koko sydämestään.. 

Mutta sitä ei olisi tarvinnut opettaa millaista se on, kun rakkaimpansa menettää.