23.8.2012

Ja nyt on taas aihetta kirjoitella..

Kylläpä taas on pitkä aika, kun on viimeksi kirjoiteltu. On tehty jos jonkunnäköstä.
No makkari on vihdoin ja viimein täysin valmis. Liukuovet laitettu.. (jo aikaa sitten), ikeasta on haettu vihdoin se sängynpääty, joka sai kuitenki uuden värin itselleen. Pesuhuoneeseenkin olisi kaikki valmiina. Ja remonttikin sinne purkamalla aloitettu.

Ja tänä aikana on kuumeiltu vaikka mitä. Oli vauvakuume. Se onneksi katosi parissa päivässä, enkä tiedä mistä sekin alkoi?
Ja nyt mennään erittäin suurella koirakuumeella eteenpäin. Kasvattajiinkin olisi jo otettu yhteyttä. Ja yksi pentu olisi alustavasti varattuna. Syntysivät viikolla 35, elikkä ensi viikolla.
Koirakuume siis alkoi jo reilu vuosi sitten, mutta silloin ollut tasaisenpaksua ihastelua, jos sitten josku-tyyliin. Ja nyt olisi ajankohtainen aika hommata se pentu itsellemme. Ja rotujakin on pohdittu. Ihan aluksi minulla oli länsiylämaanterrieri, mutta se haave "tuhoutui", kun kuulin, että on melko allergista rotua ja kuitenkin terrieri. Eli ei ehkä ensimmäiseksi koiraksi.
Teimme sitten sellaisen rotutestin ihan huvikseen netissä. Ja sen kautta tutustuin sitten eri rotuihin, jotka sopisi meille. Ja nyt rotuna olisi Welsh Corgi Pembroke. Se on osottautunut aivan täydelliseksi meille, jotka emme halua isoa emmekä aivan pientä koiraa, myöskään turkki ei saisi olla kovin vaativa.
Ja rotuun on tutustuttu niin kirjojen kuin netinkin kautta. Ja kyllä nyt tunnen tuntevani rodun melkein täysin.
Olen kyllä lukenut myös pennun hankintaan liittyviä asioita ja perehtynyt joiltain osin näyttelyihin ja muihin harrastuksiin.


Ja mitä elämään muuten kuuluu. Kaikki menee mainiosti. Maanantaina alkaisi sittet koulu, minä kouluun? Eli mentäis sitten opiskelemaan laatottajaksi. No toivottavasti kaikki menis sen mukaan hyvin.
Juliakin on kasvanu ihan huimasti, sehän on jo iso likka, 3 vuotta tuli täyteen. Missä ihmeen välissä?
Julia on aivan kauhea kyselemään, "mitä?", "missä?", "mitä sisnä teet?". Hyviä letkautuksia tulee välillä. Parhaimmistoon taitaa kuulua se, kun laitan Julian nukkumaan illalla, Julia tulee huoneestaan n. 5min kulutta ja sanoo "Minä nukuin hyvin". Se on kyllä naurattanut yhtä jos toistakin vierailijaa.



Leiki, lapsi armahin,
aamun koittehessa.
Nyt on hetki herttaisin,
kukkain puhjetessa.
Vuodet vaihtuu toisinaan,
ken nyt sitä suriskaan?

Ei kommentteja: